Im back

Mä en oo kirjoitellut pitkään aikaan, oon kuitenkin kunnossa.
Mä en kestä enää itteäni, tälläinen lihava, laiska, ruma.
Oon alottanut opinnot, ja niiden saralla menee ihan hyvin, tykkään kyseisestä alasta, ja paljon.
Oksensin äsken pitkästä aikaa, poppareita, suklaata, pastaa.
Mulla alkaa uusi elämä, ei kyttäämistä syömisistä, mutta samalla ongelma ahmimisesta.
Mun täytyis saada kohotettua mun itsekuria, että saisin ohitettua pikaraflat, käydä kaupassa ostamassa vain välttämättömät (ei mitään herkkuja perkele), lopettaa ahmimisen.
Liikuntaa pitäisi lisätä, täällä odottavat uudet kuluttamattomat lenkkipolut, kuntosalit ja uimahallit. Nämä läskit ihan huutavat liikuntaa.
Olen aika järjestelmällinen ihminen, tarvitsen aikatauluja miten liikkua, maksimiruokamäärälistat jotta ymmärrän miten vähän syödä.
Mä pidin kesälomalla reilun viikon ruokapäiväkirjaa puhelimella. Sellasella sovelluksella kun Noom Weight.
Mä tykkäsin, ja ajattelin, että voisin alkaa pitämään sitä uudelleen, ja ehkä tännekin, riippuu vähän.
Ois vaan niin upeeta, jos olisin vielä joskus siinä kunnossa, että tutut miettis et "wau, mitä toi on tehnyt itelleen" ja tietty sillai hyvällä tarkoittaen.

Here i'am, again.

Hei taas, piiitkästä aikaa.
Ei ole tuntunut luontevalta kirjoittaa, joten siksipä tämä hiljaisuus, anteeksi. On jo huhtikuu. Kohta alkaa kesäloma, ihanaa! Odottelen kovasti, mahtaisiko jonain iltapäivänä postilaatikostame kirje, pääsykoekutsu. Olen siis lopettamassa lukiota, sillä se ei vaan tuntunut  mun omalta jutulta..

Syömiset on mennyt vähän niin ja näin. Välillä tulee ahmittua ihan helvetisti, välillä pystyn oleman pidemmänkin ajan pienillä kaloreilla, onneksi. Liikuntaa sen sijaan olen kyennt lisäämään, onneksi! 2x viikossa jumppaa/aerobicia , 1-2x salia, muina päivinä lenkkeilyä & lihaskuntoa. Ei ole tullut käytyä vaa'alla, voisin kaivaa sen tuolta kaapin pohjalta.. Harmikseni se ei ole digitaalinen, mutta kait sillä saa jotain suuntaa näyttävää.

Sitten tällainen "klisee", bestikseni iski ihastukseni. Tää ei oo mikään läppä tai vitsi, vaan ihan totinen tosi. Otan tekstinpätkiä päiväkirjastani:

" Vittuvittuvittuvittu. Anssilla ja Hennalla on säätöä. Eilenkin Henna oli niillä ja Anssi Hennalla. Enhän mä Hennalle viittiny ihastuksistani kertoa, pelkäsin että mulle naurettaisiin, sillä onhan Anssi mua nuorempi!! Henna hehkuttaa kokoajan sitä ihan perkeleesti, ja mä vaan feikkaan hymyllä ja hymiöillä. Tuntuu niin helvetin pahalta, mutta pakkohan mun on!
Pitäs lähtee lenkillekkin, jos sais Hennan mukaan.. Tiedä sitten lähteekse vai onko se Anssin kanssa koko illan. Mulla on kokoajan sellanen oudon ihmeellinen olo. Sellainen yksinäinen ja ahdistunut, sillä tuntuu, että oon ihan yksin."

Ihankuin joku pikku-ukko heittelis voltteja vatsanpohjassa. 
Ei pysty ajattelemaan mitään selkeästi
Itkettääitkettääää.
Kaikki tuntuu ihanalta <3
Mustasukkaisuuskohtauksia.
Sinisilmäisyyttä; ehkä se katsoi mua, eikä tuota toista?
Mielialavaihteluita. 
Ja kaikkea muuta. 
Välillä on vaan niin paha olla, että sattuu. 
Välillä tuntuu että olen elämäni kunnossa.
Ihastuminen ja rakastuminen, onko se tätä?