tiistai 29. syyskuuta 2015

syömistä ja ahdistusta

Tää ois taas niitä päiviä, jolloin tuntuu et kaikki menee päin seiniä. Tai ainakin siltä tuntuu. 

Siis mullahan menee hyvin. On kavereita, asunto jota ♥, rahaakin on ja sitärataa, mutta tää syöminen. Oikeesti, mä en vaan löydä oikeit sanoja, joilla kuvailla tätä tunnetta, mikä mulla on, vaan jonkun niin yksinkertaisen asian kuin syöminen takia. Tekis mieli vaan heittää hirttosilmukka kaulaan ja antaa mennä. 

Olin tänään polilla, ja sain puhuttua jotain pientä. En vaan saa sitä kaikkea sanottua, mikä mua niin paljon ahdistaa ja vaivaa, vaikka se toivottavasti alkais auttamaan. Jotenkin hävettää. Kyllä ne mulle ravitsemusterapiaa toitottaa, mutta en halua olla niin heikko ja huono, että menisin sinne. Mitä siitäkin tulis.. 

Anteeks tää valitus ja itsesäälissä rypeminen, noloa mikä noloa, mutta on tää parempi kuin se ainainen mättäminen.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti